Liian halvat kirjat

En muista, miten löysin Arto Virtasen, siitä on jo vuosia. Todennäköisesti kirjaston kierrätyshyllystä, josta säännöllisesti kannan kotiin mitä kummallisempia teoksia. Novellikokoelma Maiseman hämärä oli ilahduttava löytö; tykkäsin vähäeleisyydestä ja herkkyydestä, joiden läpi kuulsi jokin supisuomalainen valo. Vähän myöhemmin kotiin päätyi Merkillisen kaunis päivä.

No, nyt viime viikonloppuna löysin Kirjamessuilta Arto Virtasen esseekokoelman Kirjailijan koti. Mieletön aarre! Ja se maksoi vain kaksi euroa. Ristiriitaisia tunteita. Miten kirjoja voidaan myydä niin halvalla? No bibliofiilillä se on tietenkin etu, koska kympillä saa aina viisi. Mutta silti, se tuntuu liian halvalta.

Pelastin monta muutakin kirjaa saman hintalapun alta.

Kirjaimia

Paitsi että tykkään kirjoittaa, tykkään kaikesta mikä liittyy kirjoittamiseen. Kuten kirjaimista.

Kävin kymmenen vuotta sitten kalligrafian alkeiskurssin, juuri sen verran että opin ostamaan mustetta ja teriä ja akvarellipaperia. Sekä peruskirjaimiston alkeis-alkeet. Jotain on vielä toimintakunnossakin.

Koska tänään vallitsee palautteen saamisen jälkeinen en-voi-kirjoittaa-tila, harrastan kirjaimilla leikkimistä. Teen kirjoitusnurkkaani taulua, johon tekstaan nuo sanat: "clarity and grace". Niihin kiteytyvät kirjalliset ja kielelliset tavoitteeni.

Ehkä huomenna kirjoitan.

Sietämätöntä, välillä

Asioita, joita kirjoittavan ihmisen on siedettävä:
- mahdollisten maailmojen ääretön lukumäärä
- epävarmuus
- yksinolo

Auttavaa puhelinta ei ole. Jokainen valinta on tehtävä itse, sana kerrallaan, polku kerrallaan, risteyksestä on vain rohkeasti valittava. Välillä - monesti - on peruutettava, vaihdettava suuntaa, raivattava tie läpi.

Miksi ihminen tekee tällaista?

Saarelta

Olin viikon kirjoittamassa saarella.

Paitsi että kirjoittaja minussa löysi jotain uutta, niin myös lukija.

Löysin saaren/maailman ihanimman kirjakaupan, Atlantis Booksin, pölyisiltä hyllyiltä yhdysvaltalaisen runoilijan Billy Collinsin. 

The Trouble With Poetry and Other Poems peilailee kauniisti kirjoittamista sekä lukijan ja kirjoittajan suhdetta. Avausruno "You, Reader" on tästä hyvä esimerkki. Valitsin jaettavaksi vain sen ensimmäiset rivit, jotka naputtelin talteen antiikkisella aarteellani (Remington Portable Model 5).

Kotona

Tänään tapahtui ihmeellinen asia. Kaivoin tämän blogin tunnukset esiin, kahden ja puolen vuoden tauon jälkeen.

On tullut elämänvaihe, jolloin kirjoittamiselle on tilaa. Mikä onni, että elämä on vaiheita, asioita, jotka tapahtuvat toistensa jälkeen eivätkä päällekkäin.

Olen kyllä kirjoittanut koko ajan, välillä vähemmän, välillä enemmän. Välissä pitkä väli, minun ja sanojeni välissä matka, välimatka.

Tosin olen kyllä keikkunut kirjoittamisen maailmassa toisin tavoin. Suoritin kirjoittamisen perusopinnot Jyväskylän avoimen yliopiston kautta ja tänä syksynä aloitin Kriittisen korkeakoulun kaksivuotisessa kirjoittajakoulutuksessa.

Olen viime vuonna suurella ilolla seurannut "vanhojen" kirjoittajablogituttujen ja ystävien hypähtelyä julkaisukynnyksen yli. Muiden muassa Jenna Kostet (Lautturi ja Marrasyöt), Briitta Hepo-oja (Siilin kuolema) sekä Silja Susi (Routamieli).  Riku Talvitie (Tappava formaatti: Kuokkavieras) on tuore dekkaristi, Vera Vala puolestaan jo monen dekkarin nainen. Muutaman kirjoittajan kohdalla pidän peukkuja ristissä kolminkerroin suurella jännityksellä.

Nyt on kirjoittamisen aika. Taas. On kuin olisi tullut kotiin, vaikka ei sieltä kovin kauas koskaan lähtenytkään.