Pitkä hiljaisuus täällä blogissa johtuu lukemisesta! Olen ihan lukuhuumassa, pitkästä aikaa. Mies ehdotti pari päivää sitten, että voisin kerätä ympäri kotiamme (myös wc) olevat keskeneräiset kirjani edes yhteen läjään. Ehkä.
Helmetin varauslistani on ihan täynnä. Viime päivinä luettu muunmuassa Annamari Marttisen Ero, Miia Vänskän Saattaja, Manuel Puigin Hämähäkkinaisen suudelma, Pirkko Saision Punainen erokirja (uudelleen), Hanne Örstavikin Yhtä totta kuin olen todellinen, Miina Supisen Apatosauruksen maa.
Lisäksi lähikirppiksellä sai ilmaiseksi kirjoja, keräsin pari kassillista sellaisia, jotka voisin lukaista. Kuten esimerkiksi Annika Idströmin Veljeni Sebastian, Carina Rydbergin Korkeinta kastia, Kalle Päätalon Mustan lumen talvi, Päivi Alasalmen Ystävä sä naisien ja Timo Teräsashjon Päivä päivältä paremmaksi...
Kaiken tämän lukemisen lisäksi olen kirjoittanut ja ennen kaikkea saanut eteenpäin rakennetta ja juonta. Löysin ehkä kolmannen kertojan ja jopa teeman (vihdoinkin!).
Punainen erokirja ja Korkeinta kastia ovat molemmat tehneet suuren vaikutuksen allekirjoittaneeseen. Supisen Apotauruksen maahan pitäisi sen sijaan tutustua, rakastin hänen esikoistaan. :) Saattajasta kirjoitinkin blogissani. Voih, kunpa olisi aikaa, niin nappaisin muitakin kirjoja tästä listaltasi luettavaksi. Nyt vain on niin paljon kirjoja jo yöpöydällä odottamassa...
ReplyDeleteTsemppiä kirjoittamiseen!
PS en saa linkitettyä kommenttia blogiini, niin menköön sitten kotisivun kautta.
Punainen erokirja on aika loistava kyllä. Miten se voikin toimia niin hyvin, vaikka se koostuu niin pienistä fragmenteista? Taidokasta, kerrassaan.
ReplyDeleteSupisen Liha rakastaa kuria oli kyllä loistava.