Sain siskolta joululahjaksi Haruki Murakamin What I talk about when I talk about running. Juurruin yhdeksi päiväksi sohvalle ja luin sen kannesta kanteen. Sen jälkeen vedin jalkaan uudet juoksusukat (tulivat kirjan kylkiäisenä) ja lähdin lenkille. (Aloitin puoli vuotta sitten juoksuharrastuksen täysin nollasta - en ollut juossut IKINÄ - ja nyt harrastus näyttää muuttuneen uudeksi elämäntavaksi.)
En voi muuta samoa kuin että loistava kirja. Murakami pohdiskelee siinä päiväkirjatyyppisestä niin kirjoittamista kuin juoksemista - ja löytää niiden väliltä yhtäläisyyksiä, jotka tuntuvat tutuilta.
Niinpä luulen, että tästä vuodesta on tulossa minulle "My year with Murakami". Aion juosta ja kirjoittaa säännöllisesti - edelleen. Voisin koittaa blogatakin vähän säännöllisemmin, mutta jotenkin rima (tämänkin) suhteen on noussut yhä korkeammalle.
Itsekin haaveilen juoksemisesta ... Kun aloitit juoksemisen, niin juoksitko aluksi "pätkissä" eli vähän juoksua ja vähän kävelyä jne. vai otitko heti kunnon spurtin? Siis juoksuharrastushan on syytä pohjustaa yksityiskohtaisella strategian luonnilla ennen kuin sen voi aloittaa. Tätä kirjoittaessani suussani on suklaakonvehti.
ReplyDeleteMinä olen hiplaillut tuota Murakamia monta kertaa, enkä ole vielä ostanut. Luulen, että nyt pitää kyllä ostaa. Olen sitäpaitsi vähän samanlainen juoksemisen suhteen. Aloitin kyllä jo pari kesää sitten (enkä ole niin pro, että juoksisin talvella), ja ihan täydellisen nollasta. Ensi kesänä sitten taas yrittämään sitä lajia. Hölköttely on jotenkin kivaa ja samalla aika tylsää - ja niin helppo tapa hoitaa päivittäinen liikunta, kun ei tarvitse matkata paikkaan X voidakseen suorittaa sitä.
ReplyDeleteVoi kun minäkin saisin juostuksi. Ostin viime kesänä sellaiset varvaskengät, jotka on kyllä ihanat. Ehkä taas sitten kun lumet sulavat...
ReplyDeleteTiksu: aloitin Me Naiset -lehdessä olleella juoksuohjelmalla, joka oli kaltaisilleni sohvaperunoille tehty. Juoksua ja kävelyä eri intervalleilla viiden viikon ajan, jonka jälkeen oli valmis viiden kilometrin koitokseen. Voin suositella tuota ohjelmaa (löytyy netistä), siinä tehtiin lenkki kolme kertaa viikossa.
ReplyDeleteRooibos & Ahmu: Just tuon takia päätin aloittaa juoksun, se on ainoa laji jota voin harrastaa astumalla ovesta ulos. Juoksen siis myös talvella, mikä on itsellenikin aivan käsittämätön asia - en olisi vuosi sitten uskonut! Ostin Icebugit eli nastalenkkarit - aivan oivalliset! Tänäänkin kävin juoksemassa ihan jäisellä tiellä ja hyvin purivat, ei yhtään lipsunut.
Minun piti aloittaa juoksu kesällä mutta polvet pettivät juuri ennen sitä. Joten juokse minunkin edestä! Ehkä siitä on hyötyä kirjoittamistakin ajatellen. Tyyliin jaksat juosta kustiksen kiinni kun hän yrttää karata. Ehkä meidän pitäisi aloittaa Nuotiolla jokin joukkuelaji, voisimme ajaa kustikset nurkkaan ja pakottaa julkaisemaan käsiksemme. Joo, Nuotio goes sport!
ReplyDeleteRun, Forrest, run... :-)
ReplyDeleteMinä menin tekemään vuonna 2005 kamalan vedon humalapäissäni. Siihen asti olin vihannut ja karttanut juoksemista, mutta menin uhoamaan, että juoksen maratonin. En voinut syödä sanojani, joten aloitin treenaamisen ja juoksin v. 2006 Helsingin maratonin. Sen jälkeen olen rakastanut juoksemista. En voi elää ilman. Tosin polvi on alkanut reistailla, joten juoksen enää max joka toinen päivä. Hipelöin tuota Murakamin kirjaa New Yorkissa, mutta ostinkin kaksi hänen romaaniaan. Pitänee lukea vielä tuo juoksu-kirjoittamis-opus.
ReplyDelete