Kesä on ollut kirjoittamisvapaata aikaa, lähinnä siitä syystä että lapset ovat olleet kesälomalla ja silloin elämä on ihanaa, mutta kirjoittaminen lähes mahdotonta. Mutta lukenut olen, senkin edestä. Proosaa, runoja, uutta ja vanhaa, suomeksi ja englanniksi. (Hyviä olivat muun muassa Raymond Carverin Rivi riviltä, Viivi Luikin Historian kauneus, Alice Munron Too much happiness, Miina Supisen Liha tottelee kuria ja Leo Tolstoin Kreutzersonaatti).
Tänä kesänä toteutin muuten yhden haaveeni ja vietin viikon Oriveden opiston kirjoittajakurssilla. Se oli aivan mahtava kokemus ja tuntuu siltä, että se vei kirjoittamistani taas parilla askeleella, oikeastaan harppauksella, eteenpäin. Koin yhden todellisen ahaa-elämyksen omasta kirjoittamisestani, siitä olen iloinen. Kurssin innoittamana olen lukenut (jälleen) myös kirjoittamista/luovuutta käsitteleviä kirjoja. Ainakin Asko Martinheimon Parempi lause ja Merete Mazzarellan Silloin en koskaan ole yksin ansaitsevat maininnan.
Myös nyt syksyllä on luvassa kirjoittamista, paljonkin. Yhteen kirjoituskilpailuunkin yritän osallistua, dedis on niinkin myöhään kuin huomenna. Juu ei ole valmis, vielä.
Oooooooooo kirjoittamiskurssi! Mä olen halunnut niin pitkään osallistua sellaiselle. Aina tietysti tulee keksittyä (teko)syitä, miksei mene, joten allekirjoittanut on tyytynyt etäkurssiin. Miten paljon opit oikeasti hyödyllisiä asioita?
ReplyDelete