Kohta teen pesän sanojen väliin ja muutan sinne. Talviunilla tavujen välissä, se olisi somaa.
Olen ryhtynyt kirjoittamaan päivittäin. "It's a good thing", sanoisi Stewartin Marthakin.
Uudelleenkirjoitan. Luku kerrallaan. Se tarkoittaa, että minulla on nyt ra-ken-ne kässärissä, lukuja lukujen perään. Jiihuu.
Helpotti, kun silpaisin kaikki takautumat pois. Mietin myöhemmin, mitkä niistä ovat todella olennaisia ja ansaitsevat päästä mukaan (takautumia tarvitaan, muuten ei voida kuoria menneisyyden salaisuuksia esiin pikkuhiljaa). Ja osa takautumista jää varmaan vain back story -kirjoittelukseni, ne on niitä mun darlingseja, joista nyt luovun.
Mun darlingsit ovat vain hauskoja kohtauksia, jotka ylikorostavat hahmojen ominaisuuksia eivätkä vie tarinaa eteenpäin.
ReplyDeleteEikö olekin hienoa olla jo niin pitkällä, että osaa erottaa mikä tekstistä on tarinan kannalta turhaa!
Dee: Kyllä vaan on hieno huomata, että juu tää kohtaus oli mulle tosi tärkeä kirjoittaa (milloin mistäkin syistä), mutta ei se vaan _tähän_ tarinaan sovi. Sitä ryhtyy ajattelemaan, että voihan sitä käyttää sitten jossain muussa....ehkä.
ReplyDeleteItse olen ainakin ajatellut, että voisi seuraavissakin käsiksissä käyttää osittain samoja henkilöitä kuin nykyisessä. Ei niin, että kyseessä olisi jokin kirjasarja vaan esim sivuhenkilöinä. Täytyy katsoa, onnistuuko se. Toivottavasti, sillä pidän intertekstuaalisuudesta, hahmot ovat jo valmiita - ja voisi käyttää niitä ihania poistettuja kohtauksia.
ReplyDeleteHyvähyvä. Kannattaa noudattaa sellaista ohjesääntöä, että kirjoittaa edes sanan päivässä tai vaikka tavullisen, niin ei etäydy liikaa omasta tuotoksestaan ;)
ReplyDeleteOnnea - kuulostaa siltä, että saat aikaan :). Ja darlingit ovat ihania, mutta niiden tappaminen tekee vielä parempaa, ikävä kyllä ;). Kirjoittaminen on kuitenkin hyvästä, joten kirjoittamisen iloa ja valoa sinne!
ReplyDelete