Nykyään minulla on sängyssä petauspatjan alla lyijykynä ja muistilehtiö. Unen rajamailla alitajunta vapauttaa aivan mielettömiä juttuja. Yleensä neljän aikaan yöllä havahdun sängyssämme pyöriviin lapsukaisiin (1-2 kpl) ja silloin jatkounta odotellessa pääkoppa lähtee päästelemään hienoja juttuja.
Aamuisin sitten tihrustelen lappusista, mitä kuningasajatuksia on yöllä syntynyt. Se on jännittävää.
Kirjoitan tällä hetkellä useampaakin tarinaa samanaikaisesti. Yritän olla miettimättä, onko se hyvä vai ei. Tähän asti olen aina kirjoittanut yhtä tarinaa kerrallaan (yleensä sitä pakkomielteenomaista), mutta nyt olen ryhtynyt kasvattamaan sivuversoja. Se tuntuu aika hauskalta, yleensä tekee mieli kirjoittaa ainakin yhtä niistä.
Nyt harkitsen uuden sivuverson kasvattamista. Tai noh, olen jo aloittanut. Alkukohtaus on jo. Ja ehkä motiivi. Ou nou.
Kirjoittajiin pitäisi jotenkin sulattaa muitiinpanovälineet kiinni. Ihan oikeasti. Nimim. Parhaimmat ideat unohtuvat koska ei jaksa yöllä nousta etsimään kynää
ReplyDeleteOnnea kahden tekstin kanssa. Jos jo yhden teksin kanssa menee ikä ja terveys ym. niin eiköhän siinä sivussa toinenkin voi pyöriä.