Haluaisin kovasti, että kässärini olisi valmiimpi. Että voisin antaa sen kokonaisuutena kommentoitavaksi. Mutta kun ei ole. Ja välillä tuntuu, ettei tulekaan.
Se kuuluisa "punainen lanka" ei ole edelleenkään kirkas. Tähän olen etsinyt ratkaisua jo tovin. Olen tunnistanut teeman, josta kirjoitan. Tai sitten en. Olen kirjoitellut loglinea, synopsista ja outlinea uusiksi. Ei ole tullut valmista, mikä todistaa sen, että olen vaiheessa. Jos en osaa itse sanoa yhdellä virkkeellä, mistä kässärini kertoo, niin silloin en tiedä sitä itsekään. Ja silloin se ei ole valmis. Eikä se etene ennenkuin nämä perusasiat selkiävät itselleni. Raivostuttavaa.
Olen siis kiinnittänyt enemmän huomiota juoneen ja rakenteeseen. Siihen mitä tavoitellaan ja mikä sitä estää. No, pitkällisen veivaamisen ja pohdinnan jälkeen olen vaihteeksi päättänyt poistaa yhden henkilön kokonaan tai siis fuusioida hänet osittain osaksi toista henkilöä. Huomaan, että tämä henkilö oli nähtävästi se mun "darling", jota väkisin halusin pitää mukana eräiden kohtausten takia.
Tiedän, että olen perfektionisti. Siksi veivaan ja veivaan ja veivaan. Joskus ajattelen, että pitäisikö unohtaa koko homma. Mutta joku minussa vielä uskoo, että kunhan kilkutan ja kilkutan, niin esiin kaivautuu juuri se tarina, jonka halusin kirjoittaa. Työtä se vaatii vielä ja perkeleesti. Harrastukset ne on hulluillakin.
Olen viime aikoina saanut paljon lohtua ja iloa kanssakirjoittajista, erityisesti Veran kustannussopimus (!), Lilyn käytännönläheinen analyyttisyys ja Rooiboksen peräänantamattomuus ovat olleet inspiroivia. Myös uusia kirjoittajablogeja on löytynyt, sekin on hauskaa!
Kiitos kiitoksista :). Kanssakirjoittajuus on kiva asia :). Ja vaikka sinulla olisikin vielä joitain haituvia punaisesta langasta irrallaan, niin kuulostaa jo hyvältä - darlingiensa lahtaaminen on sitäpaitsi aina merkki siitä, että aivoissa on tapahtunut jotain oman kässärin suhteen, ja se on hyvä se. Tsempit sinne!
ReplyDeleteMinulla on vähän sama ongelma, että jotkut ovat lukeneet valittuja paloja käsikirjoituksestani, mutta pitempää kokonaisuutta ei ole kukaan lukenut. Ensin pitäisi saada valmista.
ReplyDeleteKill you darlings - neuvo jota joskus pidin turhanpäiväisenä, mutta josta olen myöhemmin tajunnut, että se on kultaakin kalliimpi.
Iloa kirjoittamiseen!
Rooibos: kiitos tsempeistä, kullanarvoista kannustusta!
ReplyDeleteB.N.: Joo, pitäisi saada valmista, tuttu tunne.... Huomasin että kun pystyy päästämään yhdesta darlingistaan irti, rupeaa vyyhti aukeamaan ihan uudella lailla, se darling oli vähän kuin tulppa kaiken edessä.
Kiva kuulla, että olet löytänyt tukea omastani ja muista blogeista. Näin olen myös itse - vaikka kerroitkin tekstissäsi omista ongelmistasi, niin sitä on kuitenkin kiva lukea, siksi ettei minulla ole tuttavapiirissäni ketään vakavasti kirjoittavaa henkilöä, ja tuntuu hyvältä että joku muu kärsii näistä samoista jutuista.
ReplyDeleteTuosta tarinan punaisesta langasta luulisi, että se olisi helppo juttu, mutta sitä se ei tosiaan ole ainakaan itselleni monesti. Olen itse parhaillani lukemassa, tai siis minun pitäisi nytkin lukea omaa tekstiäni, ja metsästää sitä lankaa vai katkeaako se kukaties jossakin vaiheessa. Ei anneta periksi!