Blogi hunningolla, hieman. Lueskelen kyllä ilolla ja hartaudella muiden kirjoittajien blogeja, mutta oma unohtuu. Tai ei unohdu, mutta en vaan saa aikaiseksi. Miksi, se on hyvä kysymys.
No, tilasin viime viikolla Amazonista harrastusvälineitä eli kirjoittamiseen liittyvää kirjallisuutta. Robert McKeen klassikko Story ehti kotiin ensimmäisenä. (Lisää on tulossa.)
En yhtään ihmettele, että teosta pidetään (käsikirjoittamisen) klassikkona. Kirja on kertakaikkisen hyvä. Asiat palastellaan hyvin pieniksi hyvin johdonmukaisesti. Välillä tuntuu, että puhkianalysointia, mutta toisaalta olen itsekin hyvin analyyttinen ihminen. Olen siis löytänyt toimivan työkalun itselleni.
Oivalluksia oman kässärini sisällä: kässärin lopussa asioiden on oltava peruuttamattomasti (ja perustellusti!) toisella tavalla kuin ennen. Jokaisen kohtauksen ja luvun on vietävä kohti tätä päämäärää. Deleten alle joutuvat kaikki pätkät, joilla ei ole syytä olla olemassa. Raakaa peliä.
Lukemisena tällä hetkellä Annika Idströmin Veljeni, Sebastian ja Mark Haddonin The Curious Incident of the Dog in the Night Time. Hassua, että nuo kaksi kirjaa tuntuvat olevan melkein veljiä keskenään.
Ja sitten kun haluan vain levätä sanoissa luen Raija Siekkistä. Jos saisi pitää vain yhden kirjan, valitsisin Siekkisen novellikokoelmakoosteen. Se on kertakaikkinen helmi. Vähän niin kuin leffapuolella Ridley Scottin Blade Runner, jonka voi katsoa aina, yhä uudelleen ja uudelleen.
En ole koskaan ymmärtänyt, miten ihmiset pystyvät lukemaan useampaa kirjaa kerrallaan ja nauttimaan siitä.
ReplyDeleteLukiessani Pikku naisia otin loppumetreillä toisenkin kirjan luettavaksi, koska Pikku naisia kertakaikkiaan raivostutti minua. Tämä taitaa olla ainoa tapaus.
Minä luen myös montaa kirjaa yhtä aikaa!
ReplyDeleteOlen lukenut tuon Annika Idströmin Veljeni Sebastianin, sehän on kuuluisa kirja, mutta muistaakseni se oli jotenkin ahdistava...
Dee: Heh, mä en taas ymmärrä ihmisiä, jotka lukee vain yhtä kirjaa kerrallaan tai sellaisia, jotka säntilllisesti lukee huonoksi kokemansa kirjan loppuun sivu kerrallaan oikeassa järjestyksessä.
ReplyDeleteMä luen melkein koko ajan useaa kirjaa päällekkäin. Ne on vähän niin kuin erilaisia ystäviä, joskus kaipaa toisen seuraa, toisinaan toisen. Ja osaa luen/selailen ihan tutkimusmielessä, että analysoin että miten tää on kirjoitettu.
Pikku naisia on oman aikansa helmi. On muuten myös Pikku miehiä! :-)
B.N.: Joo, Idströmin kaivoin esiin jo viime syksynä hänen kuolemansa jälkeen, mutta nyt vasta luen. Se on aika "jännä", lapsen näkökulma aika toimivasti kirjoitettu.
Itselläkin usein lukuisia kirjoja luettavana samaan aikaan. Valitettavan usein niistä sitten vain jokin jää kesken. Tämä on tätä nykyaikaa: ei jaksa keskittyä yhteen asiaan kuin pari sekunt--Oh, kiiltävää!--ia kerrallaan.
ReplyDeleteKiitos hyvästä kirjoitusopas vinkistä! Täytyypä heti käydä etsimään tuota kirjaa :-) Itse luen aina vain yhtä kirjaa kerrallaan. Jotenkin tuntuu, että haluan keskittyä vain yhteen tarinaan ja maailmaan kerrallaan, ennenkuin voin siirtyä seuraavaan.
ReplyDeleteJere: niinpä, niin helposti ja aina tsiljoonaa asiaa kesken, tätä oli jo jossain oivallisesti tutkittukin, että attention span alkaa aikuisillakin olla aika minimaalinen.
ReplyDeleteKyllä tämä tästä: lisää oppaita on tulossa, toivottavasti jo tällä viikolla, postaan niistäkin sitten!
Minä yritän blogia päivittää sinnikkäästi, toisaalta ehkä kannattaisi odottaa että saisi aikaan vähän pidemmänkin ja enemmän ajatuksiasisältävän postauksen.
ReplyDeleteMutta ehkä sellaista on turha minulta odottaa vaikka olisi kaikki maailman aika käsissä, joten jatkan valitsemallani (pätkä)linjalla :D
-Leijona