Jarkko kyseli kokemuksia Scrivener-ohjelman käytöstä. (Scrivener on Literature and Latten kehittämä kirjoittajan työkalu.)
Voin todella lämpimästi suositella Scrivenerin hankintaa - ainakin kaltaisilleni kaoottisille kirjoittajille.
Mikä erottaa Scrivenerin tavallisesta tekstinkäsittelyohjelmasta? Suurin hyöty omalla kohdallani on metadata. Eli varsinaiseen tekstiin liityvä muu tieto. Muistiinpanot, ideat, tavoitteet, keskellä yötä saadut ajatukset...kaikki voi kirjata talteen varsinaisen tekstin kylkeen ja niihin on helppo palata.
Toinen hyöty on rakenteen hallinta. Tekstin voi kirjoittaa juuri niin pienissä osissa kuin haluaa. Luku kerrallaan, kohtaus kerrallaan tai vaikka rivi kerrallaan. Näiden tekstinpalasten keskinäistä järjestystä ja hierarkiaa on helppo muuttaa.
Tykkään myös siitä, että kaikki kirjoitusprojektiin liittyvä materiaali on samassa tiedostossa. Siis taustamateriaalina toimivat artikkelit, kuvat, kartat, nettisivut, äänitiedosto....you name it.
Pidän samassa tiedostossa myös kirjoituspäiväkirjaa, johon raapustan kaikki pienimmätkin oivallukset ja ajatukset. Ja raakatekstiroiskaisut omassa kansiossaan, josta sitten saatan niitä nostella varsinaisen tekstin pariin.
Ja vielä se, että kaikki ns. deletoitu tallentuu roskikseen. Välillä tulee poistettua asioita, jotka kaduttavat. Sanahaulla ne löytyvät helposti roskiksestakin.
Kyse on omassa kirjoittamisessani nimenomaan projektinhallinnasta, kirjoittaahan voi ihan mihin tahansa.
Olen hankkinut Scrivenerin aika tarkalleen vuosi sitten sitten (muistaakseni Iloksi muuttuu -blogin suosituksesta) enkä voisi enää kuvitella kirjoittavani millään muulla.
Kuulostaa hyvältä PAITSI että minä en todellakaan voi odottaa koneen aukenemista, jos haluan laittaa jonkun idean äkkiä ylös. Mutta se lienee pieni miinus.
ReplyDeleteKaikki, jotka eivät kirjoita koneiden mukana tulleilla kirjoitusohjelmilla varmaan tappaisivat, jos käytössä olisi vaikkapa Word. Vai? Minä käytän vain sitä.
Dee: Käytän myös muistikirjoja, rakastan sellaisia, ja kunnon kyniä! Pikkuruinen mustakantinen vihko kulkee aina mukanani ja isompi pyörii pöydillä täällä kotona ja yksi susiruma on petauspatjan alla, koska öisinhän ne kuningasajatukset usein tulee. Mulla on kyllä tietokone aina auki....
ReplyDeleteKiitos Outi selonteosta.
ReplyDeleteVielä pari tarkentaa kysymystä:
Millaisessa tiedostomuodossa Scrivener tallentaa? Tykkään ite tallentaa kaikki tekstinpätkät .doc tiedostoina, jotta ne aukeaisivat mahdollisimman monella ohjelmalla. Hirvittää vähän jos Scrivenerillä on oma formaattinsa. Siis siinä mielessä, että jos jossain vaiheessa luopuu ohjelman käytöstä ja sitten vaikka kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä haluaa jostain syystä kaivaa esille vanhat muistiinpanot, eikä ohjelmaa enää saa mistään, eikä tiedostoja pysty siksi lukemaan.
Miten herkkä ohjelma on kaatumaan? Nykyohjelmissa tämä ei taida enää olla niin suuri ongelma, mutta joskus aikaisemmin musiikkiohjelmia käyttäessä tuli vastaan tilanteita, jolloin kone kaatui ja vei samalla mennessään tunteja vaatineen työn hedelmät.
Näyttää kyllä erittäin pätevältä ohjelmalta. Tuntuu olevan myös aika laajalti käytössä. Tällaiseen käsitykseen olen ajautunut kuunnellessani Amerikkalaisia, kirjoittamiseen suuntautuneita, podcasteja.
Scrivenerillä on kyllä oma tiedostomuotonsa, .scriv. :-)
ReplyDeleteSinänsä oma tiedostomuoto on ihan ymmärrettävä, koska Scrivenerissä projektin sisään voi tuupata monenlaisia tiedostoja (doc/rtf, html, jpeg, mp3...) ja Scrivener sitten nitoo ne tavallaan yhteen. Mutta ainakin sitä "suoraa" tekstiä voi myös eksportata Scriveneristä ulos, ihan wordin kautta myös. Eli kaikki pikkupalat voi koostaa yhdeksi pitkäksi tekstiksi ja heivata vaikka just wordiin.
Ohjelma vaikuttaa aika stabiililta. Olen käyttänyt sitä lähes päivittäin eikä se ole vuoden aikana kaatunut kertaakaan.
Itse suljen ohjelman päivän päätteeksi, mutta vain oman varmuuskopiontisysteemini takia. Mulla on siis Mac, jonka TimeMachine tekee inkrementti-backuppeja melko tiheään langattoman kotiverkon yli ulkoiselle kovalevylle. Mutta Time Machine ei osaa tehdä tuota inkrementti-backuppia avoimelle .scriv-tiedostolle, joten siksi suljen tiedoston illalla, niin sekin tulee sitten kerran vuorokaudessa varmistettua.
Ohjelmastahan voi ladata ilmaisen kokeiluversion, muistaakseni 1 kk ajan voi leikkiä sillä vapaasti.
Toi kokeilu onkin hyvä idea. Pelottaa liikaa kylmiltään pistää rahoja kiinni. Oon kokeillut paria ilmaista, monella tasolla vastaavaa ohjelmaa, ja huomannut parin päivän kokeilun jälkeen että niissä on ollut jokin ylitsepääsemätön puute.
ReplyDeleteIlmainen on kuitenkin aina ilmainen. Pitää katella huomenna sitä kokeiluversiota, kun silloin on vapaapäivä.
Kiitos kun otit ohjelman 'puheeksi'. Mulla oli tää joskus vahvasti harkinnassa, mut sit onnistuin unohtamaan koko asian :)
Hei!
ReplyDeleteLöysin ihan äskettäin tämän sinun blogisi ja pidän blogistasi paljon! :) Tässä myös minun blogini:
http://tulevanuorikirjailija.blogspot.com/
Minä rakastuin kerrasta Scriveneriin. Tai oikeastaan kaikkeen muuhun, paitsi oikolukuun. Jos saisin Voikon toimimaan Scrivenerin kanssa, niin elämä olisi miltei täydellistä. Automaattinen tallennus (ja kun sen vielä yhdistää Dropboxiin), mahdollisuus heittää tekstit moneen muotoon ja etenkin se metadata ja kässäreiden helppo pilkkominen osiksi.
ReplyDeleteMulla muuten, Linuxin käyttäjänä, on Scrivenerista ihan ilmaisversio :)