Muiden muassa Rooibos, Ahmu, B.N. ja Marke ovat kirjoittaneet omista aloituksistaan. Uskaltaudun joukkoon muutamalla.
1) Hän tulee takaisin, avaa oven minun uneeni.
2) Ennen kuolemaa hän tulee, niin minä uskon.
3) Herään sateeseen ilman häntä.
4) Lokakuisen tiistaina ruovikkoisesta rannasta löytyy ruumis.
5) Nytkähdän hereille kuin asemalle pysähtyvä juna.
Nämä ovat/ovat olleet vaihtoehtoisia alkuja nykyiseen kässäriini eli käytännössä lukujen alkuja. On nimittäin ollut kovin vaikea päättää, mistä kohtaa tarina alkaa. (Tykkään preesensistä, kuten huomaatte.)
Alkujen ja loppujen kirjoittaminen on tavallaan helppoa, se mitä siihen väliin tulee ja missä järjestyksessä, aiheuttaa enemmän harmia....vyyhti on edelleen aikamoinen, mutta en ole epätoivoinen tällä hetkellä.
Loppusanoja en julkaise, koska ne ovat olleet samat jo kauan. Pidän ne itselläni.
Ihanan runollisia kauniita ja jotenkin unenomaisia alkuja!
ReplyDeleteRunollinen on osuva ilmaus aluistasi. Pidin aivan erityisesi ensimmäisestä. Neljäs näyttäisi olevan eri genreä, ehkä dekkari. Ytimekäs sekin;)
ReplyDeleteRunollisia tosiaan!
ReplyDeleteMinua alkoi kiinnostaa eniten kakkonen ja nelonen varmaan siitä syystä, että siinä on matkaamisen (ehkä paon?) tunnelmaa.
Minä laitoin nykyisen käsikseni alut B.N.:n kommenttilaatikkoon mutta en tee niistä omaa postausta koska hyi helvetti, ne ovat kamalia. Ehkä muita tekstejä voisi tutkia tarkemmin aloituksen kannalta.
Eivät ne olleet kamalia! Älä ole liian kriittinen. :) Synkkä ja myrskyinen yö on kamala. Sinulla ei ollut synkkää ja myrskyistä yötä. (Sori kun tulin tähän vastailemaan, vaikka kommenttisi olikin Outille.)
DeleteHienoja aloitteluja!
ReplyDeleteTällaiset haikean runolliset alut vetoavat minuun ehdottomasti, ihan kaikki :)
ReplyDelete2 ja 3 ovat suosikkejani! :) Varsinkin tuo kakkonen, ihanan surullisen runollinen ja herättää mielenkiinnon. Kuka tulee? Miksi hän tulee vasta ennen kuolemaa? Kuka kertoja on? Ketä hän odottaa?
ReplyDeleteMuutkin on hyviä, mutta ykkönen alkaa ehkä "liian keskeltä". Siitä tulee jotenkin itselleni kuva, että "hänen" pitäisi olla jo lukijalle tuttu.
Voi kiitos tähän mennessä kommentoineille. Pikkuhiljaa alan uskoa, että oma tyylini on hieman runollinen - kauan vierastin ajatusta, koska en pidä itseäni mitenkään runotyttönä. Mutta nähtävästi olen sitä, ainakin vähän. :-)
ReplyDeleteMitä ilmeisimmin sinussa asuu pieni runosielu, kerrassaan loistavia alkuja. 2 ja 3 ovat minunkin suosikkejani. 5 on hauska, herääminen tuntuu joskus oikeasti tuolta ;-)
ReplyDeleteIhania alkuja kaikki, mutta 2 ja 3 ovat omat suosikkini :)
ReplyDeletemukavia alkusanoja..mitäs sitten jos tarina alkaakin loppusanoista? Se on loppu nyt, päässäni ei ole yhtään ajatusta;)
ReplyDeleteMulla itse asiassa monet tarinat alkaa lopusta eli mielessä ovat ne sanat, mihin kaikki päättyy. Sitten pitää vain kirjoitella se alku siihen. :-)
ReplyDelete