Mainitsin jo aiemmin, että tilailin hieman kirjoittamista koskevaa kirjallisuutta. Mikä siinä onkin, että kirjoittamisharrastukseen on niin vaikea satsata rahaa? Muistan, kuinka pohdin kauan muutaman kympin investointia Scrivener-ohjelman hankintaan...
No kuitenkin, oli pakko postata vain hehkuttaakseni tätä Robert McKeen kirjaa Story - substance, structurce, style and the principles of screenwriting. Olen vasta puolessa välissä, mutta lähes hurmioitunut. Minulle tuntuu avautuneen ihan uusi maailma tämän kirjan myötä. Nimenomaan tarinankerronnan tekniikan suhteen: miksi jotkut tarinat toimivat paremmin kuin toiset. Perinteinen "se toimii jos se toimii" -neuvo on aina toki toimiva, mutta nyt olen saanut sellaisia työkaluja että oksat pois.
Tuntuu, että tarvitsin tätä kirjaa juuri nyt. Olen analyyttinen ihminen (mihinkäs insinööri insinööriydestään pääsisi) ja nautin tällaisesta! Varmasti ihan peruskauraa; mutta kaavioita ja johdonmukaisuutta, ah!
Kyse ei siis ole mistään "näin teet bestsellerin" -oppaasta, vaan sangen syvällisestä ja perustellusta tarinankerronnan anatomiasta. Ja tietenkin vain yhden tekijän näkökulma, mutta eipä maailmassa muitakaan yleisiä totuuksia ole.
Tietyllä tavalla kässärini on valmis, mutta en ole lainkaan tyytyväinen siihen enkä aio näyttää sitä kenellekään. Uudelleenkirjoitus siis alkaa ja Saarikoski-kilpailuun en taida ehtiä enkä sitä (enää) tavoittelekaan.
Joku voi ehkä pitää minua hulluna, mutta itse tiedän mitä tavoittelen tarinallisesti enkä lopeta ennen kuin olen valmis. No rest for the wicked.
Minäkin pidän johdonmukaisuudesta! Niin paljon, että esimerkiksi etsin kaikista lukemistani kirjoista juonen valasmallia jne. Olen tietyissä asioissa todella konservatiivinen, ja minusta tuntuu että kirjoitusoppaat noin yleensä ovat tehty minua varten.
ReplyDeleteMutta sitten on mutta. En usko tarpeeksi englannin taitooni tarttuukseni tuohon opukseen. Vaikka voihan sitä kokeilla, jos vaikka osaisinkin, etenkin kun alan pikkuhiljaa siirtyä uuden käsiksen kimppuun.
Dee: Mikä on valasmalli? Koitin googlata, mutta tulokset oli...hmmm, eri kategoriaa kuin kirjoittaminen. En muista, olenko aiemmin maininnut, mutta suomenkielinen Elokuvan runousoppia on myös oikein hyvä.
ReplyDeleteMinä avasin kommenttiboksin mainostaakseni tuota Elokuvan runousoppia, mutta ehditkin Outi ensin :). Se on sitten hyvä kirja! Ja vaikka nimessä mainitaan elokuva, niin minusta kirja pätee kaikkeen proosan kirjoittamiseen ihan loistokkaasti - huippuhyviä ideoita ja todella perusteellinen opus!
ReplyDeleteRooibos: Elokuvan runousoppi on todella hyvä ja hyvin tehty suomenkielinen kirja. Siinäkin on niin paljon asiaa ja pohdittavaa.
ReplyDeletePidän myös mielettömästi tosta Storysta. Tosin se on ajoittain kirjoitettu niin hienolla kielellä, että joutuu sanakirjan kanssa miettimään, että mitä McKee on valitsemillaan sanoilla halunnut kertoa. Ajoittain McKee kuitenkin asettelee sanojaan niin kauniisti, että tekisi mieli toitottaa niitä viisauksia kaikille.
ReplyDeletePitääkin tsekata toi Elokuvan runousoppia. Se on ollut listalla jo kauan, mutta jostain syystä sitä ei ole tullut kuitenkaan hankittua.
Valaskala, valaskalamalli, äää sitä käytettiin jossakin kirjoitusoppaassa ja koulussa elokuvista puhuttaessa...
ReplyDeleteSe on siis juonikaavio, joka menee niin, että se viiva nousee koko ajan, ja on kaksi kohoumaa. Ensimmäinen melko alussa, ei kovin iso, ja toinen, melko lopussa, iso. Vähän niin kuin piirretty valas: häntä on eka kohouma ja pää kliimaksi.
Taisin vain vetää koko käsitteen ensitestään solmuun.
Dee: ookkei, mä aattellin et se liittyy jotenkin siihen, mitä se valas on syönyt. ;-)
ReplyDeleteOletko muuten kirjotellut jossain vaiheessa tosta Scriveneristä? Olis kiva kuulla kokemuksia kyseisestä ohjelmasta.
ReplyDeleteAh, kiitos vinkistä.
ReplyDeleteEhkä tuota voisi kokeilla aikansa kuluksi :)