ei helppoa

Ei ole helppoa, ei.

Olen päivän verran pyöritellyt kässärin osia edestakaisin, miettinyt niiden järjestystä. Lähinnä sitä, millä rytmillä nykyhetki ja takaumat etenevät. Mitä asioita valotetaan missäkin kohtaa. Mikä on eri henkilöiden tehtävä tarinassa, mitä he tuovat esiin. Tällaisen päivän jälkeen olen enemmänkin ahdistunut kuin onnellinen kirjoittaja. Luulen, että tässäkin projektissa asetan riman itselleni aika korkealle. En vain plöräytä kaikkea johonkin järjestykseen, vaan mietin ja mietin ja mietin, mitä ja missä vaiheessa. (No onhan se hyvä että ihmisellä on tällainen kirjoittamisharrastus.)

Välillä tulee sellainen olo, että voi apua.

Edessä olisi uudelleenkirjoituskierros, sillä olen tehnyt henkilövaihdoksia sekä kokeillut kertojan vaihtoa - huonoin tuloksin. Palaan alkuperäiseen ajatukseeni, joten uudelleenkirjoittaminen on vähän rasittavaa. Mutta toisaalta olen tyytyväinen, että kokeilin toistakin vaihtoehtoa.

Mutta luulen, että ensin kirjoitan ne kaksi sivuani ihan uutta tekstiä. Ehkä käytän niitä johonkin, mutta ennen kaikkea haluan kirjoittaa.

Ja yhdelle miehelle etsin sukunimeä.